Pitäjäseura

TOIVAKAN PITÄJÄSEURA

Toivakan Pitäjäseura on perustettu 15.10.1978, ja sen toimintaa johtaa vuosittain valittava johtokunta. Siihen kuuluvat vuonna 2016 puheenjohtaja Jouni Syvänperä, sihteeri/rahastonhoitaja Pentti Saukko, jäsenet Sakari Huovilainen, Kalevi Mäkinen, Marja-Liisa Nieminen, Helena Voutilainen, Kaija Huovilainen, Topi Saarelainen ja Marjatta Taipale.

PITÄJÄSEURAN VAIHEET

Seuran toiminta käynnistyi vuonna 1978 erilaisella perimätiedon keräämisellä, kerättiin valokuvia, joita jo 1980 oli koossa 600. Valokuvista on pidetty useita näyttelyitä ja keräämistä on jatkettu koko ajan. Tällä hetkellä kuvia on 1 200.

 

Haastatteluja kerättiin kaseteille. Näistä haastatteluista koottiin yhdessä Toivakan Kalevalaisten naisten kanssa Tarinavakka niminen kirja.
Virsirunoilijanakin tunnetun Toivakan ensimmäisen kirkkoherran lauluista koottiin kirja.

Toivakan joululehteä ryhdyttiin julkaisemaan 1991 ja sitä on jatkettu aina tähän päivään saakka, muutamia välivuosia lukuun ottamatta.

Myös toivakkalaista käsityöperinnettä on vaalittu. Toivakassa 1800 luvulla kudotuista kuvatäkeistä ja ryijyistä on laadittu työpiirustukset.

Vuosittain on pidetty Pitäjäpäivät. Päivien aiheina ovat olleet mm. Jonas Heiskan ja Pellervo Lukumiehen taide, kansan parannus, elämä rintamalla ja kotirintamalla sekä pula-aika.
Viimeaikoina päiviä on pidetty yhteistyössä Toivakan muiden järjestöjen kanssa.

1980 luvulla käytiin laajasti keskustelua rappeutumaan päässeen Vanhan Pappilan kohtalosta. Seurakunnalla ei ollut sille käyttöä eikä näin ollen varoja sitä kunnostaa. Rakennusta ei haluttu hävittääkään. Erilaisten vaiheiden jälkeen rakennukset päätyivät 1989 Pitäjäseuran omistukseen.

Vaurioituneiden kohteiden raivaaminen ja uudelleen rakentaminen aloitettiin välittömästi. Puutavaran ja rahan keräys  käynnistettiin myös melko nopeasti. Taloudellista tukea saatiin myös valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta yksityisiltä ja yrityksiltä niin, että voitiin palkata korjaustyöhön myös ammattitaitoista työvoimaa. Suurimman työn tekivät kuitenkin talkoolaiset ympäri Toivakkaa. Erityisesti veteraanisukupolvi kunnostautui korjaustyössä. Vuonna 1994 rakennus oli saatu sellaiseen kuntoon, että tupaantuliaisia voitiin viettää.  Päärakennukseen oli hankittu myös tavallista kalustusta niin että, sitä voitiin vuokrata erilaisiin perhejuhliin ja kokouksiin ja pitää tiloissa  pienimuotoisia konsertteja.

Varojen salliessa rakennusten kunnostusta on edelleen jatkettu ja seuran toiminta-edellytyksiä  parannettu. 2000-luvulla siihen on käytetty elävän maaseudun kehittämiseen tähtääviä hankkeita, joita EU, Suomen Valtio ja kunnat ovat rahoittaneet.

 

Ensimmäinen hanke oli Perinnepolun rakentaminen keskustaajamaan ja se valmistui 2003. Samalla kunnostettiin ulkorakennuksen katto ja sauna.
Polku on noin 6 kilometriä pitkä. siinä on 8 rastia, joissa esitellään valokuvien avulla polun varrella olevia paikkoja, kirkko, vanha pappila, veteraanikorsu ja Silanderin torppa. Lisäksi siinä on kuvia vanhoista maataloista, Toivakan luonnosta, eläimistä ja kasveista. Valokuvia on pyritty vuosittain vaihtamaan.

Välittömästi Perinnepolun jälkeen käynnistyi toinen hanke, Kotiseutukeskus Toivakkaan, jolla pyrittiin lisäämään alueen kiinnostavuutta ja parantamaan sen toimintaedellytyksiä. Alueen keinovalaistusta lisättiin, pysäköintipaikkaa laajennettiin, ympäristöä kunnostettiin, harrastusmahdollisuuksia lisättiin, päärakennus varustettiin hälytysjärjestelmällä. Seuralle hankittiin tietokone videot ja monitoimilaite ja projektori sekä joka huoneeseen äänentoistolaitteet ja ulos kaiuttimet. Saunan edessä oleva puroallas kunnostettiin virkistyskäyttöön ja ulkorakennuksen päätyyn tehtiin komposti käymälä. Lisäksi hankittiin ulkoilmatilaisuuksia varten ulos pystytettävä telttakatos.
Suomen kotiseutuliiton myöntämällä avustuksella kunnostettiin vuonna 2005  päärakennuksen kaikki ikkunat. Kun työstä maksettiin vain materiaalikustannukset, voitiin säästyneillä varoilla kunnostaa ovet ja lisätä salin lattiaan lämpöeristystä.

Jo useiden vuosien ajan oli kerätty museota varten esineitä ja luetteloitu niitä. Esineiden näytteille asettamistakin kaavailtiin. Vasta kun Pirjo Sojakan vihjeiden jälkeen museotilaan rakennettiin parvi, voitiin vakavasti suunnitella esineiden sijoittamista sinne.  Kotiseutuliitolta saatiin ammattihenkilön palkkaamiseen varat, niin, että kerätyistä esineistä saatiin Susanna Terhon johdolla perusnäyttely valmiiksi syksyllä 2008.

Toivakan kunta juhli 2010 sata-vuotista tavaltaan. Pitäjäseura osallistui juhlaan toteuttamalla hankkeen, johon kuului mittava valokuvanäyttely Toivakan kirjastolla ja Marja-Leena Laitisen toimittaman Toivakan 100-vuotisesta taipaleesta kertovan DVD:n julkaisu.

Hankkeet ja rakennusten ylläpito ja kunnostus tarvitsevat talkootyön lisäksi myös rahaa. Varoja on hankittu vuokraamalla tiloja, julkaisemalla joululehteä ja myymällä joulumyyjäisissä vastoja ja lyhteitä. Kunnan vuosittaisella kulttuuriavustuksella on myös ollut tärkeä merkitys. Avustusta ei ole nyt kahteen vuoteen saatu ja kun joululehteäkään ei ole voitu julkaista, on Seuran talous ollut varsin tiukalla.
Odotettavissa olevat kuntaliitokset tuskin tilannetta parantavat. Mikäli, tällä hetkellä kohtuullisessa kunnossa olevat arvokkaat rakennukset ja toiminta täällä halutaan jatkossakin säilyttää, on elvytettävä vanhoja ja etsittävä uusia tapoja varojen saamiseksi. Mahdollisuuksia varmasti on, kunhan löydetään keinot niiden toteuttamiseen.

 

AMPUMATARVIKEMUSEO
Suunniteltu Toivakan asevarikon toimintojen päättyminen vuoteen 2020 mennessä, johti ajatukseen varikkomuseon perustamisesta Toivakkaan Vanhan Pappilan alueelle. Myöhemmin saatu tarkistettu päätös Varikon jatkumisesta joiltain osin, ei ole vaikuttanut museon suunnitteluun.
Museolla halutaan kunnioittaa niitä vuosina 1941 – 2020 sodan ja rauhan aikana Uudenkylän, Hartolan ja Toivakan varikolla työtä tehneitä, sekä jättää perintö jälkipolville heidän työstään. Varikkotoiminta Toivakassa on jatkunut jo yli 50 vuoden ajan ja se on koskettanut tavalla tai toisella useampia toivakkalaisia, olihan varikko runsaalla sadalla työntekijällä pitkään kunnan suurin työnantaja.
Näyttelyn tarkoituksena on antaa tietoa varikon historiasta ja sen toiminnasta kyseisinä vuosina. Siihen pyritään kokoamalla näyttelyyn varikon historiaa, esineistöä, työskentelykaavioita, valokuvia, videoita jne. Varasto on tarkoitus sijoittaa Toivakan veteraanien rakentaman kanttiinikorsun jatkeeksi, jolloin veteraanien uhraukset sodan aikana saisivat jatkoksi muiston Puolustusvoimien varikkotoimintaan liittyvästä työstä rauhan ja sodan aikana. Rakennus on vihreän värinen peltivarasto ja ensimmäisiä Toivakkaan rakennettuja varastoja ja sinällään jo näyttelyesine. Varaston sijoittuminen noin 3 metrisen kumpareen alapuolelle jättää sen hyvin naamioituna lähes huomaamattomaksi. Myös Keski-Suomen museon asiantuntijat katsoivat varaston hyvin maastoutettuna soveltuvan ympäristöön.
HANKKEEN ETENEMINEN
Vuoden 2014 alussa Pitäjäseura sai tiedon, että Senaatti-kiinteistöt luovuttaa Toivakan varikolta yhden ampumatarvikevaraston purettavaksi ja pois siirrettäväksi. Myöhemmin alkukeväästä saatiin silloiselta Itä-Suomen Huoltorykmentiltä lupa varaston siirtoon sekä lupa näyttelyaineiston kokoamiseen varikolta. Tällöin todettiin, että kirjallisuutta, valokuvia, videoita ja muistoesineitä lukuun ottamatta, aineistoa varikon jo muutamia vuosia kestäneen alasajon yhteydessä oli siirtynyt muualle. Aineistoa pyritään jäljittämään ja mahdollisesti korvaamaa muualta Puolustusvoimien varastoista saatavalla aineistolla.
Keväällä 2014 Toivakan seurakunnan kirkkovaltuusto teki päätöksen vuokrata Pitäjäseuralle maa-alue varaston pystyttämistä varten. Syksyllä 2014 saapui Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätös, jolla se jätti Seurakunnan kirkkovaltuuston yksimielisen päätöksen vahvistamatta.. Maiden vaihtamisellakaan ei päästy yhteisymmärrykseen. Pitäjäseura kuitenkin toivoo, että neuvotteluja vielä jatketaan. Pitäjäseura tutkii myös muita mahdollisuuksia museohankkeen viemiseksi eteenpäin
TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ JA LÄHIAJAN TAVOITTEET
Toivakan varikolta saatava aineisto on siirretty Pappilaa. Kesän 2016 aikana varikolla oleva varasto Lions Club Toivakan rahoittamana ja yhteistyössä purettiin ja paketoitiin odottamaan siirtoa. Alkuperäistä museosuunnitelmaa, joka käsitti myös varastohallin siirron, pystytyksen ja museon rakentamisen jouduttiin karsimaan, koska maapohjaa ei saatu hallintaan, eikä näin ollen rakennuslupaa voitu hakea.  Suunnitelmaan jätettiin vain museon suunnittelu ja aineiston hankinta. Aineiston pohjalta tehdään näyttelysuunnitelma, yhteistyössä Keski-Suomen Museon kanssa. Suunnitelma tehdään siltä pohjalta, että näyttely voidaan rakentaa joko Pappilan päärakennuksen ullakkotiloihin tai varikolta siirrettävään varastoon. Vuoden 2017 alussa saatiin ELY keskukselta myönteinen rahoituspäätös museon suunnitteluun ja aineiston kokoamiseen. Kevään ja kesän aikana jatketaan suunnittelua ja aineiston kokoamista, niin että loppukesästä voidaan näyttelysuunnitelma tehdä. Ponnisteluja museon paikan saamiseksi Pappilan alueelta jatketaan.